Vuoden 2007 eduskuntavaalien yhteydessä Kokoomus totesi mainoslauseessaan "vastakkainasettelun ajan olevan ohi". Perussuomalaisten masinoima "jytky" todisti varsin kouriintuntuvasti, että tuo lause ei ainakaan enää pidä paikkaansa – vastakkainasettelun aika tuntuisi olevan juuri alkanut. Facebook ja muut sosiaaliset mediat täyttyivät vaali-illan aikana vihaisista ja järkyttyneistä kommenteista kun ensimmäiset ennusteet lävähtivät tv-ruuduille kertoen uuden suurpuolueen synnystä, eikä sanoja säästelty. Punaniskoista ja Ruotsiin muuttamisesta puhuminen osoittaa ainakin sen, että vaalitulos herätti ihmisissä vahvoja tunteita, mikä on jokseenkin harvinaista suomalaisen politiikan kentällä.
Miltei välittömästi sosiaaliseen mediaan levisi toisenlainenkin viestiaalto, joka käski valittajia vaikenemaan ja nielemään tappionsa kiltisti. Tyytymättömyys leimattiin joko nirppanokkaisuudeksi tai suorastaan demokratianvastaisuudeksi, mutta keskeinen sanoma oli selvä: "pulinat pois". Itse toivon että nyt tapahtuu juuri päinvastoin. Maassa, jossa äänestysaktiivisuus on jatkuvasti varsin alhainen, ei ole varaa hyssytellä ihmisiä silloin kun he kerrankin osoittavat kiinnostusta ja intohimoa politiikkaa kohtaan. Tällaisina hetkinä poliittinen keskustelu saa harvinaisen tilaisuuden murtautua ulos istuntosaleista ja kokoushuoneista takaisin toreille, turuille ja kahvipöytiin, mikä on omiaan lisäämään kiinnostusta yhteisten asioiden hoitamista kohtaan.
Toki keskustelun soisi olevan asiapitoista ja kiihkotonta, mutta huumori ja loanheitto kuuluvat myös asiaan, sopivissa määrin. En kehota suomalaisia polttamaan autoja ja rikkomaan ikkunoita, mutta pieni ripaus Keski-Eurooppalaista intohimoa ei varmasti olisi pahitteeksi elävöittämään harmaasävytteistä politikointia, ja sitä kautta myös herättämään ihmisten kiinnostusta ja äänestysintoa. Tyytymättömyyttä ei kuitenkaan missään nimessä ainakaan tarvitse peitellä, päinvastoin! Tyytymättömyydestähän Perussuomalaisten vaalivoittokin sitäpaitsi syntyi. Kun pääsemme eroon hyssyttelystä ja toppuuttelusta, ja uskallamme entistä rohkeammin liputtaa omien arvojemme puolesta julkisesti, olemme askeleen lähempänä oikeaa demokratiaa.
Loistavaa tekstiä!
VastaaPoistaAika noloa kiukuttelua.
VastaaPoistaUltra 77, seuraava blogitekstini tulee itse asiassa käsittelemään noloutta ilmiönä, joten muistahan vierailla uudestaankin :)
VastaaPoistaJesh!
VastaaPoistaKuinka monta askelta olemme tällä hetkellä oikeasta demokratiasta?
VastaaPoistaVoisit kirjoittaa muuten yhden jutun yleistämisestä, joka on ollut näiden vaalien juttu. Joko ollaan "sivistyneistöä", "suvaitsevaistoa", "persuja" tai "impivaaralaisia".
Hassua sinänsä, että yleistämisestä toisia syyttävät ovat theneet sitä ihan samalla tavalla itse.
En jaksa uskoa, että persujen mahdollisella hallitukseen pääsyllä olisi kovinkaan suurta vaikutusta juuri mihinkään. Ainakaan siinä mittakaavassa mitä kaikki hikoilee, enemmistö on kuintenkin muita kuin persuja. Tosin vienosti toivon äänekkäimpien femakoiden muuttavan tosiaan sinne Ruotsiin...
Kun eduskunta toimii puoluekurin alaisena ja hallitusohjelmat laaditan virkamiesten toimesta jo ennen hallituskauden alkua, niin sanoisin, että olemme jokusen askeleen päässä todellisesta demokratiasta.
VastaaPoistaStereotypioista kirjoittaminen on käynyt itse asiassa itselläkin mielessä, tuntuu välillä ettei koko maassa muunlaisia ihmisiä olekaan kuin natseja ja hippejä, jos nettipalstoja on uskominen :)
Hallitusneuvottelut tulevat olemaan varsin mielenkiintoiset, mutta on tosiaan totta, että valtiovallan raskaisiin prosesseihin persujen muutosvoima hukkuu kyllä todella helposti. Nähtäväksi jää.
Femakoiden osuutta tässä yhtälössä en ymmärrä. :P